Radio Gaga

Tällaiset tuli hommattua, nyt sitä kai painitaan isojen poikien kanssa. Se kyllä nähdään vasta ens kesänä Mynämäen kisoissa... Kivasti noi kuiteskin pelitti hallissa ja ihanan vapauttavalta tuntui kun ei ollu piuhoihin sidottu. Pääs kuvaamaan telellä salaman kanssa, mitä ei ennen pystyny.. ja hyvin toimi niinkuin näkee Oskun nosegrindistä ja -bluntista, sekä Topin smitistä. Painin saatan kuitenkin jättää Mini-Markulle, kun näyttää noi varialflipitkin niin vakuuttavilta.

Läskeintä fättiä ja perunaa.

Turku Wheiiii!

Spektaakkelin yhteiskunta

Jatkoa kevätpäisyydelle joka kuvataan eleissä ja eletään kuvissa. Jäpäri loikkii altaaseen. Yleisö pidättää hengitystään.

Oleellisin jaetaan myöhemmin nauhalta.

Blunted on reality

Kyl sitä ollaan niin kevätpäissään. Tykkäilen tuosta Fugeesin ekasta levystä niin kuin myös Dragon blantti feikiistä viime perjantailta. Ug-spoteilla on taas kevät korkattu.

Tru Tku!

Ei tullut zineä, tuli blogi. No nyt tulee blogille zine. Siis tee niinku tiistai ja Tru Turku. Parissa illassa kokoon kursittua sutt(u)a parin vuoden takaa. Toimii kyllä paremmin kun muste tahrii kädet. Muoto on aina sisältöä tärkeämpää, eiku...

Fever on the dance floor

M niinkuin Maanantai, Möröt ja Morkkikset.

Mitä mitä ihmettä.

Postauksia satelee kun uhkauksia vakkella. Nyt semmonenkin kummajainen, kun leffan traileri eksy tänne. Eli W.S.H. Underground Films yrittää kovasti pinnistää leffaa pihalle ja näyttäis jossain määrin onnistuvan. Vaikka ei kai nuo tulossa jutut mittää taia merkata. Tullee tahi onpi tulematta, tiiäppä näistä.

Egat ulkoilut

Eilen pääsin sitten minäkin käymään ulkona vähän rullimassa. Pikaset sesongit viimesellä valolla ennen jääkautta, mutta tarttuhan sieltä jotain. Meikäläisen perinteisen susiviiven takia tälla kertaa tulee näytille viime kevään egoilta sesongeilta pari ruutua: sydemssin frontti vappu ja jussin gangsta flippin'.

Kevät alkanut, kesää odotellessa.

Tuossa jo niin mainostettiin tuota kevään alkamista, että eiköhän se kesäkin sieltä sitten tule, vai tuleeko? Ei kyllä mulle ainakaan kesä linnut laula. Kuumemittarin elohopea hipoo ennätyslukemia ja olo on kuin rasvatulla frisbeellä. Eli eiköhän ole aika katsoa mitä se kesä sitten yleensä pitää sisällään.

Osa 1. FestariSudet:

Nämä elämän monimuotoisesta kirjosta kummallisimmat ja arvaamattomimmat. Havaitaan kesäisin toukokuusta elokuuhun bajamajojen välittömässä läheisyydessä. Hämmästyttävintä tässä on, että ei ole väliä sijaitsevatko bajat metsässä vai kaupungissa. Tutkijat ovat ymmällään. Levinneisyys lähes koko suomi, ehkä aivan pohjoisinta osaa lukuunottamatta. Normaalisti lepposia, mutta nurkkaan ajettuna tai nestehukasta kärsivinä erittäinkin äkkiarvaamattomia. Jäljet yleensä epäsäännöllisiä ja saattavat poiketa normaalilta käyntireitiltä paljonkin. Jättävät peräänsä paljon lasia, muovia, metallia sekä joissain tapauksissa mahalaukkunsa sisältöä. Nyt on aika jäädä odottamaan ensi kesän bongauksia näistä uskomattomista metsän/kaupungin käyskentelijöistä. Havaintoja otetaan vastaa Susitoimituksessa ja parhaat palkitaan, luonnollisesti (luonnossa).

Kevään ekat ulkosessarit

Kevät alkoi tossa about maaliskuun 11. päivä, ja nyt se näyttää jo vaihtuneen talveksi. Ehdittiin kuitenkin yksille kylmille sessareille Naantaliin. Tuloksena juurikin sitä mitä ekoilta ulkosessareilta noinkin jäätävässä paikassa saattaa odottaa. Ekana dekkinsä veteen potkimista yritti Osku, tilanne kuitenkin saatiin pelastettua näyttävällä syöksyllä. Hetken verran näytti homma jo olevan hallussa ja Osku sai no complyn taililleen lätkästyä. Heti perään Kimmo päätti koettaa onneaan potkimalla dekkiään kohti meren hyytävää syleilyä. Ja kyllähän se sitten loppujen lopuksi onnistui.

Ihan putkeen ei mennyt meikälläkään. Hasselin rungossa jäätyy näpit ihan huolella. Peräkin näyttäisi vuotavan valoa talven jäljiltä, siis kameran ei mun. Ja pocketeissakin tuntuu olevan jotain pikkuhämärää vikaa. Kaikesta huolimatta oli ihan hyvä reissu, kesää odotellessa.

Miikan flippi!

Tuli tuommonen väsättyä aamun pikkutunneilla ite pikkuhipin kanssa. Himasta mieheen eli peli semmoseen ja jatkoilla matskut kasaan. Niin se homma vaan etenee, hitaasti ja varmasti. Oiskohan tää ihan leffamatskuu? Vois olla. Keväämmällä trailerii ja muuta, ihan oikeesti..

Susilasten keskieuroopan rundi vielä edessä. Mihin maahan matka suuntautuu? Arvaajille tikkari ja astelaite arvonnassa. Mutta pysytään nyt vielä hetkinen suomen maassa ja katotaan kun Miika setittää.

Suamalaisen sokerin pualest

Jukka on maaseutupitäjän kasvattina luonnollisesti Suomalaisen Omavaraisuuden ja Tervehenkisten Agraariarvojen kannattaja. Niinpä hänessä herättää vieläkin närää taannoinen suomalaisen sokeriteollisuuden alasajo ja tuotannon siirto ties minne tanskanmaalle. Täällä rannikkoseudulla jurrikan viljelyllä on vuosisataiset perinteet, mutta nykyisellä unionin maatalouspolitiikalla ei sille näy pitkää jatkoa luvassa. Näyttää siltä, että meille jää jäljelle vain varhaisperuna ja avomaankurkku, eikä niiden kasvatus ole mitään oikeaa maanviljelyä, vaan pikemminkin jotain puutarhanhoitoa.

Tilanteesta suivaantuneena Jukka eräänä tammikuisena torstai-iltana päätti ottaa kansalaisen perusoikeudet lapaseen ja järjestää hallilla pienen mielenilmauksen asian puolesta. Tämä oli hyvä järjestää hallin pappailtana, ettei nykynuoriso järkyttyisi mokomasta traktorimarssista. Suhteilla hoidettiin myös kuvaaja paikalle, sillä tottahan kaikenlaisessa poliittisessa pelissä meedia on se välttämätön paha. Monessa liemessä keitetty Jukka osaa kuitenkin käsitellä meediaa välittämään haluamansa kuvan protestisugarcaneistaan.

Mutta paha meedia on kuitenkin koulittu ja harjaantunut halkomaan hiuksia ja puuttumaan pilkkuvirheisiin. Susitoimituksen oli kertakaikkiaan pakko puuttua paradoksiin: Jukan Suomalaisen Omavaraisuuden puolustusprotesti koostui tuontituotteista! Nyt oli mennyt puurot ja vellit sekaisin, sillä lapsikin tietää, että suomalainen sokeri tulee jurrikasta eikä ruo'osta! Mynämäkeläisten puolue on selkeästi tsillannut liikaa ruokotisleitten ja luonnonlääkkeiden kera, kertoohan sen jo tuore vaaliteema: Wellcome to Jamaica.

Otsake

Siinä huonommassa skedelehdessä esiintyi aikanaan vertin alla asuva skederotan ja poppamiehen risteytys. Erikoistemppuna tämä olio osasi manata ilmoille ydinperheitä teurastavia zombeja.

Perhealue Kohmon maanmainion miniramppi taas pistettiin lihoiksi ja kärrättiin kaatikselle ihan kaupungin äijien toimesta.

Viimeisten havaintojen mukaan tämä toimenpide ei kuitenkaan vienyt yhdeltäkään taruhirviöltä kotia. Havaintojan Kohmon miniin liittyvistä yliluonnollisuuksita ei ole muutenkaan tehty. Onneksi viimeiseksi jääneellä käynnillä olivat mukana Hallimörkö ja Kaupansetä tekemässä erikoistemppujaan. Saatiin tämänkin blogimerkinännä lastenkirja kiintiö täyteen.

Employee of the week!

Tarkan harkinnan jälkeen susiraati valitsi Cube skeittihallin viikon 6 työntekijäksi Teemu Pirisen! Onnea Drako!

Maaseudun vaietut urotyöt

Muumipappa toteaa muistelmiensa alussa: ”…lukuun ottamatta eräitä pieniä liioitteluja ja nimenvaihdoksia (jotka vain lisäävät paikallisväriä) tulee muistelmistani aika todenmukaiset.”

Kun Mynämäestä kirjoittaa on oltava liikkeellä samoin periaattein, sillä:

1. Paikkakuntalaiset tosiaankin käyttävät toisistaan erikoisia lempinimiä tai sitten sukunimiä, kuten oikeilla miehillä on tapana.
2. Nimien taakse kätkeytyy todellista luonnonvastaista karismaa ja ratkaisematonta epäuskoa toiminnan todenperäisyyden suhteen: ovatko nuo hullut tosissaan?

Puheen ja todellisuuden väliin puskeva epäusko ei helposti karsiudu. Jo monivuotisena tapana on ollut hoitaa kilpailujen juonto ja yleinen järjestyspuoli traktorin lavalta. Voisi siis kuvitella, että paikkakunnalla järjestettävät skeittikisat pidettäisiin keskellä peltoa ja toiminta näyttäisi suurin piirtein tällaiselta kyntämiseltä pellossa:

Vastoin ennakkoluuloja, Mynämäellä järjestettävien skeittikilpailuiden näyttämö on yksi maamme parhaista ulkoparkeista ja homma näytti todellisuudessa kokolailla tältä:

Huomattava gräbien määrähän kertoo suoraa miehisyydestä. Parhaimmillaan erään paikkakuntalaisen ranissa oli vain yksi temppu, joka ei lähtenyt early-gräbistä. Ja sekin oli axle stall kaaressa. Samalla kaverilla on seuraavassa kuvassa punainen lippis ja nahkaliivi. Repikää siitä. Seuraavassa kuvassa myös paikalliset hämmästelevät miten neitimäisesti joku hämäläisen neppailija skeittaa. Moista ei varmaan ole maalla ennen nähty.

Sekä agraari ja omakotitalolähiöiden mieheksi kasvamisen riitteihin kuuluvat erilaiset fyysiset voiman ja väkevyyden todistelut. Kun rullalautailu kaikesta maskuliinisuudestaan huolimatta on suhteellisen tyttömäistä puuhaa ja pelkällä lihasvoimalla päteminen on vaikeaa, skeittikilpailujen keskivaiheilla ryhdyttiin punnerruskilpailuun. Raaka liha venyi äärimmilleen ja kaikkien näkökykyisten ihmisten tappioksi tuli punnertajien ottaa paita päältään.

Edellisenä yönä oli kilpailualueelle laskeutunut avaruudesta mystillinen esine. Ennen kilpailujen tuomaripisteiden julkistamista heräsi tämä Kubricmainen kartio eloon johtajansa Zulu-Maken juontamana. Valitettavasti aitoa Ufo kuvaa ei vielä ole otettu, joten emme voi tarjota tapahtumasta todistetta. Onkin vain tyydyttävä toteamaan, että vieraspaikkakuntalainen Tony Jacobino (?) vei voiton tekemällä aparaattiin bluntista flipin feikkiin. Kahden siksarin jälkeen.

Miesten finaalissa tuomaripisteet menivät tasan. Miten maalla ratkaistaan pulmatilanteet? Tietenkin maan tavalla ja painiksihan se meni. Meno oli niin raakaa, että taivaskin meinasi kaatua niskaan.

Alueen ympärillä ryypiskelevät juntit heräsivät todellisuuteen ja kerääntyivät huutamaan rajusti painijoiden ympärille. Maaseudun huru-ukot eivät kai olleet rullautailusta erityisemmin perustaneet, joten kun näkökenttään ilmaantui jotain tuttua ja tunnistettavaa oli heti mentävä seuraamaan tilannetta.

Voittaja ratkaistiin lopulta huutoäänestyksellä. Arvaahan sen miten siinä käy. Juntit huusivat oman kylän pojan puolesta. Hiljaiseksi jäi ulkopaikkakuntalaisten kuoro, vaikka haastaja olikin ystävyyskunta Hauholta. Ari siis vei isojen poikien palkinnot ja Tikkasen Ville pienten.

Illalla järjestettiin vielä bakkanaalit tapahtuman kunniaksi, mutta sinne muumikirjaa siteeraavilla kaupunkilaisilla ei ollut mitään asiaa. Onneksi paikallinen luontokuvaaja tiivisti meiningin meille uusavuttomille.




















Jos edellinen oli mielestäsi missään muodossaan viihdyttävää, ei kannata MISSÄÄN TAPAUKSESSA missata ensi viikonloppuna Mynämäkeläisten uuden elokuvan ensi-iltaa ja Dreamteam-kisoja TURUSSA! Tervetuloa!

Pojat kaffella

Kare ja Tuomas kävivät tulppaaniretkellä Hollannissa. Kuulemma oli nättiä ja sipuleita tuli matkaan kevättä varten. Sehän on hyvä, niin ei enää tarvi kääriä syksyn lehtiä blunttiin teatterilla.

Luvassa kilparullalautailua

Siis lauantaina 24. helmikuuta Turun skeittihallilla. Kello 12 aukee halli ja kisat alkaa kello 14 aikoihin. Joukkuevoimaa kolmen hengen ryhmissä. Meidän sulava yhteispeli vai minun sairaat temput? Go figure(skating). Jatkoilla Pikku-Torressa jytää räppi ja uus mynisleffa!

Lunta tupaan...

...tuli jo ajat sitten, mutta hallilla on niin kylmä, että vois lämmittää mieltä parilla kuvalla männävuotisista lumileikeistä. Shit is real, tätä puuhailtiin jo penskoina kun Burtonin setä vielä testaili ensimmäisiä betaversioita kelkoistaan kalliovuorilla. Mitenkähän se talvi sielläkin nykyään... Jokohan setä samuli herää todellisuuteen kun talven lämpötilat alkaa heitellä +viidestä -kahteenkymmeneen yhdessä yössä?

Uhraus on tehty!

Aleksin veri on annettu jumalille ja uhraus suoritettu juhlallisin menoin laulaen sekä tanssien. Videomateriaalia ajalta jolloin aikuisuuden alttari oli vielä sumea näky tulevaisuuden tummissa vesissä. Eikä meno ole hiljentynyt vaikka alttarilla onkin käyty. Vielä kerran: Onnea ja iloa niin tosi monta kiloa!!!!!! ALPOOOOOOOO!!!! Take on the dance floor!!!!!