Maaseudun vaietut urotyöt

Muumipappa toteaa muistelmiensa alussa: ”…lukuun ottamatta eräitä pieniä liioitteluja ja nimenvaihdoksia (jotka vain lisäävät paikallisväriä) tulee muistelmistani aika todenmukaiset.”

Kun Mynämäestä kirjoittaa on oltava liikkeellä samoin periaattein, sillä:

1. Paikkakuntalaiset tosiaankin käyttävät toisistaan erikoisia lempinimiä tai sitten sukunimiä, kuten oikeilla miehillä on tapana.
2. Nimien taakse kätkeytyy todellista luonnonvastaista karismaa ja ratkaisematonta epäuskoa toiminnan todenperäisyyden suhteen: ovatko nuo hullut tosissaan?

Puheen ja todellisuuden väliin puskeva epäusko ei helposti karsiudu. Jo monivuotisena tapana on ollut hoitaa kilpailujen juonto ja yleinen järjestyspuoli traktorin lavalta. Voisi siis kuvitella, että paikkakunnalla järjestettävät skeittikisat pidettäisiin keskellä peltoa ja toiminta näyttäisi suurin piirtein tällaiselta kyntämiseltä pellossa:

Vastoin ennakkoluuloja, Mynämäellä järjestettävien skeittikilpailuiden näyttämö on yksi maamme parhaista ulkoparkeista ja homma näytti todellisuudessa kokolailla tältä:

Huomattava gräbien määrähän kertoo suoraa miehisyydestä. Parhaimmillaan erään paikkakuntalaisen ranissa oli vain yksi temppu, joka ei lähtenyt early-gräbistä. Ja sekin oli axle stall kaaressa. Samalla kaverilla on seuraavassa kuvassa punainen lippis ja nahkaliivi. Repikää siitä. Seuraavassa kuvassa myös paikalliset hämmästelevät miten neitimäisesti joku hämäläisen neppailija skeittaa. Moista ei varmaan ole maalla ennen nähty.

Sekä agraari ja omakotitalolähiöiden mieheksi kasvamisen riitteihin kuuluvat erilaiset fyysiset voiman ja väkevyyden todistelut. Kun rullalautailu kaikesta maskuliinisuudestaan huolimatta on suhteellisen tyttömäistä puuhaa ja pelkällä lihasvoimalla päteminen on vaikeaa, skeittikilpailujen keskivaiheilla ryhdyttiin punnerruskilpailuun. Raaka liha venyi äärimmilleen ja kaikkien näkökykyisten ihmisten tappioksi tuli punnertajien ottaa paita päältään.

Edellisenä yönä oli kilpailualueelle laskeutunut avaruudesta mystillinen esine. Ennen kilpailujen tuomaripisteiden julkistamista heräsi tämä Kubricmainen kartio eloon johtajansa Zulu-Maken juontamana. Valitettavasti aitoa Ufo kuvaa ei vielä ole otettu, joten emme voi tarjota tapahtumasta todistetta. Onkin vain tyydyttävä toteamaan, että vieraspaikkakuntalainen Tony Jacobino (?) vei voiton tekemällä aparaattiin bluntista flipin feikkiin. Kahden siksarin jälkeen.

Miesten finaalissa tuomaripisteet menivät tasan. Miten maalla ratkaistaan pulmatilanteet? Tietenkin maan tavalla ja painiksihan se meni. Meno oli niin raakaa, että taivaskin meinasi kaatua niskaan.

Alueen ympärillä ryypiskelevät juntit heräsivät todellisuuteen ja kerääntyivät huutamaan rajusti painijoiden ympärille. Maaseudun huru-ukot eivät kai olleet rullautailusta erityisemmin perustaneet, joten kun näkökenttään ilmaantui jotain tuttua ja tunnistettavaa oli heti mentävä seuraamaan tilannetta.

Voittaja ratkaistiin lopulta huutoäänestyksellä. Arvaahan sen miten siinä käy. Juntit huusivat oman kylän pojan puolesta. Hiljaiseksi jäi ulkopaikkakuntalaisten kuoro, vaikka haastaja olikin ystävyyskunta Hauholta. Ari siis vei isojen poikien palkinnot ja Tikkasen Ville pienten.

Illalla järjestettiin vielä bakkanaalit tapahtuman kunniaksi, mutta sinne muumikirjaa siteeraavilla kaupunkilaisilla ei ollut mitään asiaa. Onneksi paikallinen luontokuvaaja tiivisti meiningin meille uusavuttomille.




















Jos edellinen oli mielestäsi missään muodossaan viihdyttävää, ei kannata MISSÄÄN TAPAUKSESSA missata ensi viikonloppuna Mynämäkeläisten uuden elokuvan ensi-iltaa ja Dreamteam-kisoja TURUSSA! Tervetuloa!