Beachfest otto 1

Kyseisenä heinäkuisena viikonloppuna Pyhäjärven aurinkorannoilla pidettiin siis perjantai-iltana minirampin kilparullalautailumittelö, mutta sitä oli vaan niin äimänkäkenä hyvästä meiningistä ja muustakin, ettei kameraa vaan kertakaikkiaan tullut kaiveltua kassista. Ei siis kuvia niistä sesongeista. Mut kyllähän siel rampilla tapahtu, ainakin se yks sairas juttu, ja hei mites toinenkin? Jatkot jetsettereillä ja loput loposessa. Susi keskittyi olennaiseen, eikä olennaisen dokumentointiin, mutta ehkä ens kerralla toisin, jos vaikka joku päättäis maksaa tästä palkkaa.

Noo mutta lauantaina koitti päivä uus, ja kun raskain urakka on hoidettu alta pois voi panostaa kaikkeen muuhun. Aamiaisen ja pöhnäilyn jälkeen päivä käynnistyi hiljalleen vesileikkien katselulla ja kalliorallilla.

Ruåtsi - Sawo maaottelu, osa III

Aamulla taas Heron Cityn ostarille aamutoimiin. Kävipä siinä vartijoitakin ihmettelemässä poikien touhuja, mutta supliikkeinä kielimiehinä hoideltiin homma kylmästi Itään.

-Hur mången dången jätte i bra och dag (jotain ruotsia kuitenkin)
-Sorry, don't speak swedish
-What are you doing?
-Brush teeth
-Do you work here?
-No. We shop.
-Jaa de hade jag, och monika petterson.... (taas sitä ruotsia)


Hetki ennen stevejä

Eikä siinä mittään, kun on syntyny Ittään. Lähtivät pois mongertamaan ymmärtämätöntä kieltään. Myö lähettiin skeittaamaan edellisiltana spotattua sillan alusmestaa, joka osottautu ihan sudeksi. Oli siinä kuitenkin vieressä ihka oikea rhino-parkki, jota siinä vähän sateessa testailtiin ja kaatuiltiin.


Rhinovepeparkki ja Panun Rock to fakie

Ilmaston äkillinen muutos pakotti ryhmämme tekemään suunnitelman paremman sään löytämiseksi. Loogisen ajattelun ja maalaisjärjen ajamina käänsimme kelkkamme kohti etelää, jossa käsittääkseni on aina parempi ihmisen olla. No ei tällä kertaa. Keli ja skedevehkeet eikun huononivat.


Sääilmiö ja kysymys: Skate, anyone?

Löysimme itsemme jostain jumalan hylkämästä karavaanariparatiisista, joka oli nähnyt parhaat päivänsä aikana jolloin Hurriganes villitsi nuorisoa samoilla seuduilla. No, sain minä sieltä hodarin.


Cissen aikainen ranta ja hodari

Ilma ei ottanut parantuakseen, joten päätimme lähteä mualle lasinpuhaltajataiteilijanapulaisen vieraaksi. Siinä sitten ajeltiin Södertelje nimisen paikan läpi ja kuinka ollakkaan skatejumalat olivat asentaneet reittimme varrelle unelmaspotin. Ja voi kuinka meillä olikin hauskaa auringonlaskuun asti.


Perfettamus Spottimus

Ja eikun mualle suihkuun, syömään ja nukkumaan.


Majoitusolosuhteiden dramaattinen muutos

jatkuu..

Maineen haastis uudessa Hangupissa!

Susiphoton suuren ystävän, Jukka Maineen, haastattelun voi lukea uusimmasta Hang Up-lehdestä. Asia on uutisoinnin arvoinen, sillä Jukan haastattelun sisältö on kokonaisuudessaan susiphoton porukan aikaansaannosta. Aikamoisia pettureita.

Savålaeset Ruåttalaisten muailla, Osa 2

Saniteettitilat löysimme kätevästi viereisestä megahypersuperostoskeskuksesta, joka oli muuten auki jonnekin aamukahteen. Luonnollisesti siellä oli kaikki kaupat ja muut kahvilat myös. Siellä oli mukava käydä aamulla huiluttelemassa hien ja lian tahrimia paikkojaan, pestä hampaat, paidat, alkkarit ja muut. Voittajien aamupesu.


Pyykillä ja aamutoimissa

Reippaana kohti keskustan huveja ja hullutuksia. Ensimmäisenä tietenkin hommaamaan Panulle lauta. Ruotsalaiset on ainakin yhden jutun tajunnu paremmin kuin me Itänaapurit. Nimittäin seittikauppa skeittiparkin välittömässä läheisyydessä. Onko mitään mahtavampaa? Siellähän ne laudat poksuu poikki ja siellähän sitä pääsee sitten heti rullaamaan uudella tykillä. Ja näin tehtiin. Kyseessä tietysti siniset poolit. Ne oli kivoja vaikka kaarihomoksi en itseäni laske. Taitelijan planttuhan nuita ajeli kuin veitsi voita. Kaikkeen kyllästyy, kuten näihinkin kuoppiin. Piti lähtiä keskustaan ihmettelemään betoniporsaita, jotka jylhästi jököttivät keskellä slussenia. Ihmeellisiä nuo ruotsalaiset arkkitehdit, kun tuommosia laittelevat.


Perusplårå keskellä keskustaa

Käytiin vielä keskustassa sijaitsevassa uudehkossa pikkuparkissa kattelemassa touhuja. Samaisessa puistossa sijaitsee myös ikivanha mini, jota on tullut ihmeteltyä ennenkin. Parkista löyty hauska pikkukaari, jota Love tais jossain pätkässä ajellakin. Mutta tämä ei ollut parkin parasta antia, vaan sattuipa paikalle ehkä oudoin skeittaaja miesmuistiin. Judoneekeriksi kaveri nimettiin samantien. Näytti erehdyttävästi siltä, että kaveri ei ole nähnyt kenenkään skeittaavan, vaan on kuullut temppujen nimiä ja miten ne tehdään ja sitten treenannut niitä jossain tatamilla samalla kun nostelee puntteja ja kattelee itteensä peilistä. Kyllähän niitä temppuja tuli kuten satasen vauhista ilman ollieta metrinen kruuksi, sekä fakie haardihyppykierrepotku. Päällän sillä oli neonsininen verkkopaita ja salihousut. Mahtava jätkä, harmi kun ei oo kuvaa. Ja syömään.


Illaksi takapihalle grillailemaan, kyllä se se vasta elämää on.

Jatkuuhan se..

Festisusia odotellessa

Skanneri on surissu ja naksunu, ja vastaan on tullut kuvia myös näistä tyypeistä. Pikku hiljaa vois alkaa tippumaan pientä kuvakollaasia kyseisistä karkeloista. Tässä hieman esimakua.

Sammaa kammaa

Tutun näköstä juttua patonkimaasta. Suosittelen tarkastamaan myös zetalla alkavan linkin.

Ruåttin reissua Savolaesittaen

Taiteilija itse, Mese och dr. Gonzo

Homman nimi oli itäreissu länteen tai jotain moisen ja mustalaiskiertueen väliltä. Joukkueeseen kuuluivat Panu aka Kylmäkosken Kowboi, Osku armoitettu gonzoilijamme sekä hyväkuntoinen Mercedes-Benz merkkinen farmariauto. Matkakohteena Tukholma ja mahdollisesti lähialueet. Varoitus tissiposkille ja pullamössöpumpuleille: Tämäkään matka ei tuo teille teräviä ja hyvälaatuisia kuvia mahtavista kuvakulmista hyvine valotuksineen ja rajauksineen. Tämä matka on totta ja totista, rumaa ja karua, nyt ei pelleillä.

Matkani alkoi Turusta Vikingillä rapakon yli Ruåttiin. Laivalla oli yllättävän rauhallinen meno mummojen ja muiden bingoaktivistien keskellä. Eikä sitä meininkiä edes Susitoimittaja saa yksin aikaiseksi. Ei vaikka kossua joisi. Tukholman terminaalissa minua oli vastassa loppujoukke eli Panu ja mese. Pikaiset läpsyt ja asiaankuuluvat kuulumiskyselyt hoidettuamme suuntasimme laivamme nokan kohti Skarpnäckin skeittiparatiisia. Informaatiotulvan aikakaudella olin nokkelana katsonut netistä jotain skeitattavaa ja löysin ko. mestan joka ilmoitti olevansa skateparkki.

Hurjimmat huhut ja kuvitelmat tästä paikasta liikkuivat jossain Micropoliksen ja muuten vaan tavallista erikoisemman skeittauspuistikon välillä. Innoissamme ajoimme ensin noin 20 km ohi reitin. Muutamaa spekulaatiota ja u-käännöstä myöhemmin löysimme itsemme jostain arabilähiön tuntumasta keskeltä asfalttikoukeroa, jossa ei oikeastaan ollut muuta kuin pieni kasa asfalttia ja ehkä hyppyriksi tms tarkoitettu osio.


Ruotsalainen "pumppi" ja "hyppyri"

"Tänne asti on tultu, niin kyllä vittu skeitataan"
Noin vartin jälkeen räksähdyksen ääntä saattelevat kaikkien suomalaisten hyvin tuntemat voimasanat, sekä tutun kuuloinen sihahdus. Tukholman liepeitä jo kuukauden verran tutkiskelleen taiteilijamme lautahan se siinä flätillä pamahti kerralla irtipoikki. Fakie flippi koitui tällä kertaa kohtalokkaaksi. Tapaus hillitsi hieman alkumatkan innostusta. Footaget haltuun ja kohti leiripaikkaa.


Panun Ollie ja Switch flip

Nykyisin kylmäkoskelaistunut taitelijanrenttu oli siis jo aiemmilla retkillään spotannut meille unelmayöpymispaikan Ikean pihalta, jostain megalomaanisesta kulutusjuhlakaupungnosasta nimeltä Kungskurven. Täydellinen flätti, walliepalikka, rauhallinen ja vieläpä ilmaiset bussikuljetukset keskustaan ja takaisin. Mikäs sen parempaa.


Leiriytymisalue ja Kotispotti

Jatkuu..

Keväinen päivä Tsadissa

Käytiinpä tuossa Alexander Frankensteinin kanssa joku aika sitten Hesassa fiilistelemässä. Koko päivän skatesessiot klassikkospoteilla ja mitä jäi suden käpälään? Vaikka mitä näköjään, mutta ei niiltä legendaarisilta mestoilta.


Paitsi tämä Padawanin switch flip tatilta


Jake teki tässä jotain ennen ja jälkeen valotuksen


Feebelit lukkoon ja bluntit bäkkiin

Semmonen kumma juttu vielä tapahtui, että yöpaikkaan päästyämme oli laudat vaihtanu kantajaa. Jotenkin se tuntu hassulta siinä tilanteessa.

P.S. Reissulta tarttui kennolle myös vähän Pubimaista videomateriaalia...

P.P.S Tulossa lähimpään SusiPhotoon

Hallilla hieman tunkkaista

Täällä jumissa kun ulkona paistaa aurinko ja lämpöä on 26.7 °C (80.1 °F) Åbo Akademin mukaan. Ilmanvaihto olis ihan kiva juttu. Paikalla muutama randomjunnu, odottelen vain että pääsis puistoon mölkkäämään. Tunkkaisista susikansioista löyty Ruutikaisen haardi viime keväältä.

Art of fingerboarding

Häppärin blogista pöllitty, mutta oli kyllä niin siisti, että oli ihan pakko nostaa tänne meidänkin blogin valokeilaan.

SusiPhoto keikalla

Kuten arvata saattaa löytyy myös Susitoimituksesta intohimoisia musiikkimiehiä, jotka sopivan tilaisuuden tullen lähtevät katselemaan artisteja näiden luonnollisille reviirinmerkkausreiteilleen eli niinsanotusti lauteille. Tai eihän Susitoimitukseen kuuluvilla ole mitään asiaa sinne itse muusikon merkkaamalle alueelle, mutta kyllä sitä aika lähelle joskus päästään. Kuten nyt Susiblogin historian ensimmäisessä musiikkiin liittyvässä artikkelissa. Eli pidemmittä puheitta saanko esitellä mr. Snoop Doggy Dogg ja joku vitun toisten biiseillä ratsasteleva nimenvaihtaja.

Keväällä kävi niinkin kivasti että olin matkalla Hellsinkiin katsastamaan pitkäaikaisen idolini, koirien koiran, Snoopin keikkaa. Täytyy sanoa, että en olisi uskonut tätä koskaan tapahtuvaksi. Olin myös unohtanut tämän herran tyystin pitkäksi aikaa kunnes taas sain käsiini miehen esikoisalbumin, Doggystyle, joka on klassikko. Pelonsekaisin tuntein odotin tuleeko sieltä sitä uutta huttua vai voisiko edes pari biisia vanhaa mahtavuutta mahtua biisilistaan.

Huolellinen kuositus on SusiPhoton suositus. Tämä piti. Eikun jäähalliin. Viimeset kaljat naamaan ja seuraamaan mitä tuleman pitää.

Eka siellä soitteli se Puff Puff jotain muitten biisejä. Kunnes ilmoille pamahti Murder Was Case eli taattua Snooppia ja sitähän riitti koko illan. Kaikki kovimmat räpäytykset, mitä olinkin tullut seuraamaan, tulitettiin suoraan päin näköa. Ei voi muuta sanoa, kun Lodi-Dodi who likes to party...