Suamalaisen sokerin pualest

Jukka on maaseutupitäjän kasvattina luonnollisesti Suomalaisen Omavaraisuuden ja Tervehenkisten Agraariarvojen kannattaja. Niinpä hänessä herättää vieläkin närää taannoinen suomalaisen sokeriteollisuuden alasajo ja tuotannon siirto ties minne tanskanmaalle. Täällä rannikkoseudulla jurrikan viljelyllä on vuosisataiset perinteet, mutta nykyisellä unionin maatalouspolitiikalla ei sille näy pitkää jatkoa luvassa. Näyttää siltä, että meille jää jäljelle vain varhaisperuna ja avomaankurkku, eikä niiden kasvatus ole mitään oikeaa maanviljelyä, vaan pikemminkin jotain puutarhanhoitoa.

Tilanteesta suivaantuneena Jukka eräänä tammikuisena torstai-iltana päätti ottaa kansalaisen perusoikeudet lapaseen ja järjestää hallilla pienen mielenilmauksen asian puolesta. Tämä oli hyvä järjestää hallin pappailtana, ettei nykynuoriso järkyttyisi mokomasta traktorimarssista. Suhteilla hoidettiin myös kuvaaja paikalle, sillä tottahan kaikenlaisessa poliittisessa pelissä meedia on se välttämätön paha. Monessa liemessä keitetty Jukka osaa kuitenkin käsitellä meediaa välittämään haluamansa kuvan protestisugarcaneistaan.

Mutta paha meedia on kuitenkin koulittu ja harjaantunut halkomaan hiuksia ja puuttumaan pilkkuvirheisiin. Susitoimituksen oli kertakaikkiaan pakko puuttua paradoksiin: Jukan Suomalaisen Omavaraisuuden puolustusprotesti koostui tuontituotteista! Nyt oli mennyt puurot ja vellit sekaisin, sillä lapsikin tietää, että suomalainen sokeri tulee jurrikasta eikä ruo'osta! Mynämäkeläisten puolue on selkeästi tsillannut liikaa ruokotisleitten ja luonnonlääkkeiden kera, kertoohan sen jo tuore vaaliteema: Wellcome to Jamaica.

Otsake

Siinä huonommassa skedelehdessä esiintyi aikanaan vertin alla asuva skederotan ja poppamiehen risteytys. Erikoistemppuna tämä olio osasi manata ilmoille ydinperheitä teurastavia zombeja.

Perhealue Kohmon maanmainion miniramppi taas pistettiin lihoiksi ja kärrättiin kaatikselle ihan kaupungin äijien toimesta.

Viimeisten havaintojen mukaan tämä toimenpide ei kuitenkaan vienyt yhdeltäkään taruhirviöltä kotia. Havaintojan Kohmon miniin liittyvistä yliluonnollisuuksita ei ole muutenkaan tehty. Onneksi viimeiseksi jääneellä käynnillä olivat mukana Hallimörkö ja Kaupansetä tekemässä erikoistemppujaan. Saatiin tämänkin blogimerkinännä lastenkirja kiintiö täyteen.

Employee of the week!

Tarkan harkinnan jälkeen susiraati valitsi Cube skeittihallin viikon 6 työntekijäksi Teemu Pirisen! Onnea Drako!

Maaseudun vaietut urotyöt

Muumipappa toteaa muistelmiensa alussa: ”…lukuun ottamatta eräitä pieniä liioitteluja ja nimenvaihdoksia (jotka vain lisäävät paikallisväriä) tulee muistelmistani aika todenmukaiset.”

Kun Mynämäestä kirjoittaa on oltava liikkeellä samoin periaattein, sillä:

1. Paikkakuntalaiset tosiaankin käyttävät toisistaan erikoisia lempinimiä tai sitten sukunimiä, kuten oikeilla miehillä on tapana.
2. Nimien taakse kätkeytyy todellista luonnonvastaista karismaa ja ratkaisematonta epäuskoa toiminnan todenperäisyyden suhteen: ovatko nuo hullut tosissaan?

Puheen ja todellisuuden väliin puskeva epäusko ei helposti karsiudu. Jo monivuotisena tapana on ollut hoitaa kilpailujen juonto ja yleinen järjestyspuoli traktorin lavalta. Voisi siis kuvitella, että paikkakunnalla järjestettävät skeittikisat pidettäisiin keskellä peltoa ja toiminta näyttäisi suurin piirtein tällaiselta kyntämiseltä pellossa:

Vastoin ennakkoluuloja, Mynämäellä järjestettävien skeittikilpailuiden näyttämö on yksi maamme parhaista ulkoparkeista ja homma näytti todellisuudessa kokolailla tältä:

Huomattava gräbien määrähän kertoo suoraa miehisyydestä. Parhaimmillaan erään paikkakuntalaisen ranissa oli vain yksi temppu, joka ei lähtenyt early-gräbistä. Ja sekin oli axle stall kaaressa. Samalla kaverilla on seuraavassa kuvassa punainen lippis ja nahkaliivi. Repikää siitä. Seuraavassa kuvassa myös paikalliset hämmästelevät miten neitimäisesti joku hämäläisen neppailija skeittaa. Moista ei varmaan ole maalla ennen nähty.

Sekä agraari ja omakotitalolähiöiden mieheksi kasvamisen riitteihin kuuluvat erilaiset fyysiset voiman ja väkevyyden todistelut. Kun rullalautailu kaikesta maskuliinisuudestaan huolimatta on suhteellisen tyttömäistä puuhaa ja pelkällä lihasvoimalla päteminen on vaikeaa, skeittikilpailujen keskivaiheilla ryhdyttiin punnerruskilpailuun. Raaka liha venyi äärimmilleen ja kaikkien näkökykyisten ihmisten tappioksi tuli punnertajien ottaa paita päältään.

Edellisenä yönä oli kilpailualueelle laskeutunut avaruudesta mystillinen esine. Ennen kilpailujen tuomaripisteiden julkistamista heräsi tämä Kubricmainen kartio eloon johtajansa Zulu-Maken juontamana. Valitettavasti aitoa Ufo kuvaa ei vielä ole otettu, joten emme voi tarjota tapahtumasta todistetta. Onkin vain tyydyttävä toteamaan, että vieraspaikkakuntalainen Tony Jacobino (?) vei voiton tekemällä aparaattiin bluntista flipin feikkiin. Kahden siksarin jälkeen.

Miesten finaalissa tuomaripisteet menivät tasan. Miten maalla ratkaistaan pulmatilanteet? Tietenkin maan tavalla ja painiksihan se meni. Meno oli niin raakaa, että taivaskin meinasi kaatua niskaan.

Alueen ympärillä ryypiskelevät juntit heräsivät todellisuuteen ja kerääntyivät huutamaan rajusti painijoiden ympärille. Maaseudun huru-ukot eivät kai olleet rullautailusta erityisemmin perustaneet, joten kun näkökenttään ilmaantui jotain tuttua ja tunnistettavaa oli heti mentävä seuraamaan tilannetta.

Voittaja ratkaistiin lopulta huutoäänestyksellä. Arvaahan sen miten siinä käy. Juntit huusivat oman kylän pojan puolesta. Hiljaiseksi jäi ulkopaikkakuntalaisten kuoro, vaikka haastaja olikin ystävyyskunta Hauholta. Ari siis vei isojen poikien palkinnot ja Tikkasen Ville pienten.

Illalla järjestettiin vielä bakkanaalit tapahtuman kunniaksi, mutta sinne muumikirjaa siteeraavilla kaupunkilaisilla ei ollut mitään asiaa. Onneksi paikallinen luontokuvaaja tiivisti meiningin meille uusavuttomille.




















Jos edellinen oli mielestäsi missään muodossaan viihdyttävää, ei kannata MISSÄÄN TAPAUKSESSA missata ensi viikonloppuna Mynämäkeläisten uuden elokuvan ensi-iltaa ja Dreamteam-kisoja TURUSSA! Tervetuloa!

Pojat kaffella

Kare ja Tuomas kävivät tulppaaniretkellä Hollannissa. Kuulemma oli nättiä ja sipuleita tuli matkaan kevättä varten. Sehän on hyvä, niin ei enää tarvi kääriä syksyn lehtiä blunttiin teatterilla.

Luvassa kilparullalautailua

Siis lauantaina 24. helmikuuta Turun skeittihallilla. Kello 12 aukee halli ja kisat alkaa kello 14 aikoihin. Joukkuevoimaa kolmen hengen ryhmissä. Meidän sulava yhteispeli vai minun sairaat temput? Go figure(skating). Jatkoilla Pikku-Torressa jytää räppi ja uus mynisleffa!

Lunta tupaan...

...tuli jo ajat sitten, mutta hallilla on niin kylmä, että vois lämmittää mieltä parilla kuvalla männävuotisista lumileikeistä. Shit is real, tätä puuhailtiin jo penskoina kun Burtonin setä vielä testaili ensimmäisiä betaversioita kelkoistaan kalliovuorilla. Mitenkähän se talvi sielläkin nykyään... Jokohan setä samuli herää todellisuuteen kun talven lämpötilat alkaa heitellä +viidestä -kahteenkymmeneen yhdessä yössä?

Uhraus on tehty!

Aleksin veri on annettu jumalille ja uhraus suoritettu juhlallisin menoin laulaen sekä tanssien. Videomateriaalia ajalta jolloin aikuisuuden alttari oli vielä sumea näky tulevaisuuden tummissa vesissä. Eikä meno ole hiljentynyt vaikka alttarilla onkin käyty. Vielä kerran: Onnea ja iloa niin tosi monta kiloa!!!!!! ALPOOOOOOOO!!!! Take on the dance floor!!!!!