Savålaeset Ruåttalaisten muailla, Osa 2

Saniteettitilat löysimme kätevästi viereisestä megahypersuperostoskeskuksesta, joka oli muuten auki jonnekin aamukahteen. Luonnollisesti siellä oli kaikki kaupat ja muut kahvilat myös. Siellä oli mukava käydä aamulla huiluttelemassa hien ja lian tahrimia paikkojaan, pestä hampaat, paidat, alkkarit ja muut. Voittajien aamupesu.


Pyykillä ja aamutoimissa

Reippaana kohti keskustan huveja ja hullutuksia. Ensimmäisenä tietenkin hommaamaan Panulle lauta. Ruotsalaiset on ainakin yhden jutun tajunnu paremmin kuin me Itänaapurit. Nimittäin seittikauppa skeittiparkin välittömässä läheisyydessä. Onko mitään mahtavampaa? Siellähän ne laudat poksuu poikki ja siellähän sitä pääsee sitten heti rullaamaan uudella tykillä. Ja näin tehtiin. Kyseessä tietysti siniset poolit. Ne oli kivoja vaikka kaarihomoksi en itseäni laske. Taitelijan planttuhan nuita ajeli kuin veitsi voita. Kaikkeen kyllästyy, kuten näihinkin kuoppiin. Piti lähtiä keskustaan ihmettelemään betoniporsaita, jotka jylhästi jököttivät keskellä slussenia. Ihmeellisiä nuo ruotsalaiset arkkitehdit, kun tuommosia laittelevat.


Perusplårå keskellä keskustaa

Käytiin vielä keskustassa sijaitsevassa uudehkossa pikkuparkissa kattelemassa touhuja. Samaisessa puistossa sijaitsee myös ikivanha mini, jota on tullut ihmeteltyä ennenkin. Parkista löyty hauska pikkukaari, jota Love tais jossain pätkässä ajellakin. Mutta tämä ei ollut parkin parasta antia, vaan sattuipa paikalle ehkä oudoin skeittaaja miesmuistiin. Judoneekeriksi kaveri nimettiin samantien. Näytti erehdyttävästi siltä, että kaveri ei ole nähnyt kenenkään skeittaavan, vaan on kuullut temppujen nimiä ja miten ne tehdään ja sitten treenannut niitä jossain tatamilla samalla kun nostelee puntteja ja kattelee itteensä peilistä. Kyllähän niitä temppuja tuli kuten satasen vauhista ilman ollieta metrinen kruuksi, sekä fakie haardihyppykierrepotku. Päällän sillä oli neonsininen verkkopaita ja salihousut. Mahtava jätkä, harmi kun ei oo kuvaa. Ja syömään.


Illaksi takapihalle grillailemaan, kyllä se se vasta elämää on.

Jatkuuhan se..