Hallikautta odotellessa

Vielä on toivoa siirtää jokavuotista sisäänpäinsuuntautumistamme ja haistattaa pitkät luonnonvoimille. Ulkona on lämmin kuin elämäni keväällä konsanaan ja aurinko paistaa ja flipit viuhuu. Mutta vääjäämättä nuo kolisevat ja pölyiset pahvilevyhallit kutsuvat meitä samaan tapaan kuin etelän lämpö kurkiauran jokaista hienoa yksilöä. Ja jo huomenna väsyneet silmät aukenevat täyteen kukkaan vanerisen kaaren päällä ja päättävät ottaa kaiken ilon irti smuuteista linjoista ja täydellisistä kaarenmuodoista. Tämä ei ole kuitenkaan loppu. Vielä on aikaa kansan kovimmille tansseille kylmässä viimassa, huonolla flätillä katkaista se lauta ja siirtyä sisätiloihin. Kunnes tapaamme taas tässä parit takavuosien sisäkuvaliikeradat. Sataako hallilla lunta?